perjantai 6. heinäkuuta 2018

Puheenjohtajan kesäterveiset

Hyvä enralainen,

Hevoset viettävät ansaittua lomaa laitumilla ja varmasti monet ratsastajatkin ovat jo ryhtyneet nauttimaan kesästä. Enjalan ratsastajat ry:n kevätkauteen mahtui taas kiireitä erityisesti kilpailujen järjestämisen muodossa. Järjestimme tuttuun tapaan kahdet esteratsastuskilpailut ja yhdet kouluratsastuskilpailut. Enralaiset edustivat kevään mittaan myös ulkopuolisissa kisoissa ja toden teolla kisakausihan on käynnissä nyt kesällä. Kesän erityisenä tärppinä mainittakoon Kauhavan PowerParkissa järjestettävät ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet, joihin osallistuu tuttuun tapaan myös joukkueellinen Enran valmennusryhmäläisiä.

Kisojen lisäksi Enra järjesti hevostaitokerhoa, jossa suoritettiin perushoito- ja hoito 1-merkkejä. Lisäksi seuran jäsenien osallistumista tuettiin tallilla järjestettyihin kahteen Pauliina Luoman kouluratsastusvalmennukseen. Kevään toimintakausi sai Enran puolesta hienon päätöksen kesäkuussa kiipeilypuisto Talma Active Parkiin järjestetyllä nuorisojaoksen retkellä. Puistossa kiipeiltiin ja jännitettiin korkeita paikkoja yhdessä – nuoret ratsastajat selviytyivät hienosti kaikista eteen tulleista esteistä ja kaikki viettivät varsin hauskan kesäpäivän.

Syyskaudella Enra järjestää kahdet kouluratsastuskilpailut sekä yhdet esteratsastuskilpailut – näiden päivämäärät pyritään julkaisemaan mahdollisimman pian. Hevostaitokerho jatkuu taas tuttuun tapaan kesälomien jälkeen. Enra tekee myös jatkuvasti kalustohankintoja, jotka tukevat seuralaisten ratsastusharrastusta. Viimeisimpänä esimerkiksi Enjalan Tallin ratsastuskoulun maneesiin hankitut punaiset pehmopuomit, jotka lisäävät sekä hevosten että ratsastajien turvallisuutta puomiharjoituksissa. Pehmopuomien keveyttä ja hauskaa lötkömäistä muotoa monet ovatkin jo maneesissa ihastelleet!

Ennen syksyn kuvioita nautimme kuitenkin kesästä. Käy rapsuttamassa hevosystävääsi ja paistattele päivää. Enran hallitus toivottaa kaikille valoisaa ja ihanaa kesää – syksyllä tavataan!


Enran hallituksen puolesta,

Janika Aho
puheenjohtaja

maanantai 28. toukokuuta 2018

Tiedote GDPR-laista

Jäsentietojen    käsittely    Enjalan    ratsastajissa    ja    Suomen    Ratsastajainliitossa   
   
Enjalan    ratsastajat    on    Suomen    Ratsastajainliiton    (SRL)    jäsen.    SRL    on    ratsastusurheilun    katto-organisaatio    Suomessa.   
Enjalan    ratsastajat    kerää    jäsenistään    henkilötietoja ja käsittelee    niitä    yhdessä    SRL:n    kanssa.   
Enjalan    ratsastajissa    käsittelystä    vastaa:    jäsensihteeri    Sanna    Särkelä,    enra.jasen@gmail.com   
SRL:ssa    käsittelystä    vastaa:    Sari    Siltala, sari.siltala@ratsastus.fi, Valimotie 10, 00380 Helsinki   
   
Enjalan    ratsastajat    kerää    jäseneksi    liityttäessä    nimen    ja    osoitteen.    SRL    luo    uudelle    jäsenelle    jäsennumeron.    


Enjalan    ratsastajat    on    lakisääteisesti    velvoitettu    pitämään    jäsenrekisteriä,    josta    tulee    ilmetä    jäsenen    nimi    ja    kotipaikka.    Seuran    jäsenmaksuun    sisältyy    SRL:n    osuus.    SRL:n    osuuteen    sisältyy    Hippos-lehden    vuosikerran    tilaus    ja    urheiluvakuutus.    Jäsenyyteen    sisältyvä    Hippos-lehden    tilaus    on    sopimus,    jonka    täyttämiseksi    SRL    käsittelee    nimeä    ja    osoitetta.    Urheiluvakuutuksen    osalta    vakuutusyhtiö    tarkastaa    jäsenyyden    voimassaolon    SRL:sta    korvausvaatimuksen    yhteydessä.    Seurajäsenyys    on    edellytys    osallistumiselle    SRL:n    alaisiin    kilpailuihin.    SRL    käyttää    seurojen    jäsenistä    muodostuvaa    rekisteriään    osallistumisoikeuden    varmistamiseen;    tässä    on    kyseessä    SRL:n    kilpailutoiminnan    järjestämiseen    liittyvä    oikeutettu    etu.    


SRL    luovuttaa    Hippos-lehden    postituksesta    vastaavalle    yritykselle    nimi-    ja    osoitetiedot.    SRL:lla    on    sopimus    lehden    kustantajan    kanssa,    joka    vastaa    lehden    postituksesta.    Kustantaja    käsittelee    henkilötietoja    SRL:n    lukuun    eikä    ole    oikeutettu    käyttämään    tietoja    omiin    tarkoituksiinsa.    Vakuutusyhtiö    käsittelee    henkilötietoja    korvausvaatimusten    yhteydessä    eikä    ole    oikeutettu    käyttämään    tietoja    omiin    tarkoituksiinsa.    


Henkilöllä    on    seuraavat    oikeudet    henkilötietojen    käsittelyn    osalta:    


1)    Henkilöllä    on    oikeus    pyytää    nähtäväkseen    itseään    koskevat    tiedot.    Nämä    on    toimitettava    30    päivän    sisällä    pyynnöstä.   
2)    Henkilöllä    on    oikeus    pyytää    virheellisten    tietojen    päivittämistä.   
3)    Henkilöllä    on    oikeus    vaatia    tietojensa    poistamista,    jos    henkilö    ei    ole    seuran    jäsen   
4)    Henkilöllä    on    oikeus    tehdä    valitus    valvontaviranomaiselle,    jos    hän    kokee,    että    hänen    oikeuksiaan    on    loukattu

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Estepelko - voiko sen voittaa?


Moi! Olen Heidi, verrattain uusi valmennusryhmäläinen ja ikuinen heppatyttö. Ratsastusta olen harrastanut hieman alle 10-vuotiaasta alkaen, eli nyt taitaa olla 17 vuotta kasassa tätä ihanaa harrastusta. Jo esiteini-iästä alkaen minua on kiehtonut esteratsastus, sen tuottama adrenaliini ja erityisesti tunne, kun saa lentää hevosen kanssa yhtä matkaa. Esteratsastuksesta olen saanut suurimmat onnistumisen tunteeni, eikä epäonnistumisetkaan ole tuntuneet yhtä raskailta ja lamaannuttavilta, kuin kouluratsastuksessa. Aina tulee eteen seuraava este ja kisat. Määrittelin itseni aina aikaisemmin esteratsastajaksi, kunnes tuli kohtalokas vuosi esteiden osalta. Täytyy myöntää, että suhtauduin aikaisemmin todella huonosti estekammoisiin henkilöihin.

Reilut kaksi vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui. Ratsastin edellisellä ratsastuskoulullani vielä tuolloin ja minulle tutuksi käyneellä tammalla estetunnilla lensin päin seinää murtaen siinä rytäkässä häntäluuni. Muistan maneesin seinää pitkin liukuessani ajatelleeni: ”Entä jos en enää koskaan kävele?” Ilo oli suunnaton, kun varpaat liikkuivat episodin jälkeen ja taisinpa vielä kammeta itseni takaisin hevosen selkäänkin, ravia en tosin enää sillä kerralla pystynyt ratsastamaan. Tästä eteenpäin kului kesä ja kilpailin muutamia estekilpailuita, mutta entinen itsevarmuus oli poissa, jo yhden kiellon jälkeen koin epäonnistuneeni ja etten osaa enää ratsastaa. Syytin itseäni, olen huono, enkä osaa ratsastaa. Aika lailla vuoden kestäneen hyppytauton jälkeen päädyin Enjalaan tunneille ja ensisanoikseni totesin omasta mielestäni varmuuden vuoksi, että esteet sitten pelottavat minua. Silloin tuo tuntui minusta vähäpätöiseltä asialta ja ajattelinkin, että tämä on tällainen vaihe, joka menee nopeasti ohi. Sain estetuntien ratsukseni aluksi ihanan Aten, joka kiltisti kuljetti silmät kiinni hyppäävän ratsastajansa esteiden yli. Oloni oli voittamaton! 

Tuli kevät ja aloitin valmennusryhmässä ratsastamisen oman viikkotuntini lisäksi ja silmissä alkoi siintää vuoden kohokohta, tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, jossa esteratana olisi 90 cm korkuinen rata. Tunneilla hyppääminen alkoi sujua jo vähän rohkeammin, kun olin saanut ratsukseni varman ja innokkaan Naomin, jonka selässä minulla oli kotoisa ja varma olo. Muistan ikuisesti ensimmäisen kilpailuni Enjalassa, jännitti ihan hirveästi, hyvä, että pystyin hengittämään. Naomi luotsasi minut itsevarmasti läpi esteradan ja olin vain helpottunut, että selvisin koettelemuksesta hengissä. Seuraavat estekilpailut eivät enää jännittäneet aivan yhtä paljon ja taisi taitoarvostelussakin lukea, että enää ei näyttänyt niin pelokkaalta.

Kesän lähestyessä suuntasimme ESRAn, eli Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin, joissa esteratsuni oli unelmien satuponi Cosmo. Verryttelyssä jännitys valtasi taas minut ja kostautui ensimmäisellä esteellä radalla, kun jäin kiinni suusta hypyssä ja seuraavalla esteellä tutustuinkin sitten Tuomarinkylän kentän pohjaan hieman tarkemmin. No, tästäkin selvittiin ja kuukauden päästä pääsin uudelleen harjoittelemaan esteradan ratsastamista päästen ilman kieltoja ja pudotuksia maaliin, leijuin pilvissä!

Loppukesästä treenasimme ratsastuskoulumestaruuksia varten valmennuskurssilla, jossa jo toisena päivänä jalkauduin Mupelta loukaten olkapääni, tässä vaiheessa tein päätöksen, etten aio hypätä tuntsareiden mestaruusluokkaa, joka oli viisas päätös. Syksyn aikana huomasin, että voin vaikuttaa tunteeseeni pelosta ja hyvien kokemuksien toistaminen saa aikaan itseluottamusta, jota ei yksittäiset epäonnistumiset pysty horjuttamaan. Alkuvuodesta jo yksi yksittäinen kielto sai pasmani aivan sekaisin, nyt ymmärrän, että tämä kuuluu esteratsastukseen, otan uuden lähestymisen ja yleensä sitten asiat jo onnistuvat. 

Tärkein havaitsemani oppi on ollut, että kun huomaan tutun sydämen tykytyksen saapuvan, käyn päässäni läpi, miksi tunnen näin, jonka jälkeen katson tehtävää ja hevostani ja teen päätöksen, että selviän tästäkin hengissä ja luotan opettajiin ja heidän ammattitaitoonsa, etteivät he aseta minua liian vaikean tehtävän eteen. Nykyään uskallan myös sanoa, jos joku este tuntuu liian isolta tai siltä, etten kykene sitä suorittamaan, kaikki tunteet kun eivät aina näy ulospäin.

Merkittävin ja voiko sanoa viimeinen askel pelon ylittämisessä oli oikeastaan oma päätös, että nyt pelkääminen saa riittää. Toki siihen vaikutti pitkä ”siedätyshoito” ja useat onnistuneet, helpot estetehtävät varmoilla hevosilla. Muutama viikonloppun sitten ensimmäistä kertaa kammon ilmenemisen jälkeen minua eivät enää jännittäneet esteet, vaan kilpaileminen, aika huikeaa!



Heidi Mattila
Enjalan tallin valmennusryhmäläinen,
Enran jäsen


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

UUSI VUOSI JA VÄHÄN UUDET KUJEET


Vuoden vaihtuessa aina puhaltavat vähän uudet tuulet, joskus isommin joskus pienemmin. Viime vuonna uutta oli 1-tason kilpailuihin vaadittava kilpailulisenssi (aikaisemmin alemmilla tasoilla sai kilpailla ilman lisenssiä), joka ratsastajan tuli itse hankkia. Nyt tämän vuoden alusta seuroille on tullut mahdollisuus siirtää KAIKKI kilpailuluvat saman systeemin piiriin ja Enrassa lähdettiin tähän mukaan. Eli oli kyseessä sitten mikä tahansa kilpailulisenssi, se hankitaan itse verkkokaupasta --> https://ratsastus.lisenssikauppa.fi/shop/

Ratsastajalla tulee olla voimassa oleva ratsastusseuran jäsenyys sekä kilpailulupa maksettuna ennen kuin kipan kautta voi alkaa ilmottautumaan kilpailuihin. Tässä pitää aina muistaa viive, jolla maksut rekisteriin kirjautuvat, yleensä 3-5 arkipäivää. Lisäksi tämän hetken ohjeistukset näyttävät siltä, että ratsastaja on itse vastuussa myös kvaaleistaan. Alle 15-vuotiailla kilpailijoilla vastuu on lapsen huoltajalla. Seurat toki voivat tehdä ns. pistokokeita ja tsekata, että riittävät tulokset on saavutettu ko. lupaa varten. Säännölliset osallistumiset sääntökoulutuksiin ovat myös erittäin suositeltavia. Kilpailusäännöissähän tapahtuu vuosittain muutoksia. Mikäli et joka vuosi sääntökoulutuksessa kävisikään, tulee säännöt aina kerrata kun niitä on liiton toimesta päivitetty. Se on vastuullisen kilparatsastajan toimintaa.

Kunkin lajin (koulu, este, kenttä jne.) kvaalisäännöt löytyvät SRL:n sivuilta materiaalisalkusta ko. lajin säännöistä kohdasta osallistumisoikeus.

Vuodenvaihteessa Suomen ratsastajainliitto on myös vaihtanut jäsenrekisterijärjestelmää, jonka vuoksi osa laskuista saattaa tulla hieman viiveellä. Lisäksi posti tuo nykypäivänä aina oman lisämausteensa näihin kuvioihin. Mikäli sinulla on kiire saada jäsenyytesi voimaan (esim. juuri kilpailulupaa varten) voit pyytää sen sähköisenä seurasi jäsensihteeriltä.
Enralaiset: enra.jasen@gmail.com tai sanna.sarkela@eduvantaa.fi

Enran ensimmmäiset kilpailut tälle vuodelle ovat estekisat 11.helmikuuta, joten muistattehan jokainen siihen mennessä hoitaa jäsen -ja kilpailuluvat ajantasalle. Ei oo häpee olla nopee!


 

Sanna Särkelä
Enran jäsensihteeri

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Kiitos 2017, tervetuloa 2018!

Heipparallaa! Vuosi 2017 meni vauhdilla. Ja niinhän sitä sanotaan, että jos aika kulkee nopeasti, on se nopeasti vietetty aika yleensä kivaa. Allekirjoitan täysin.

Enjalan ratsastajien vuosi oli kaiken kaikkiaan mukava. Kisoja järjestettiin 6 kappaletta. Kolmet estekisat ja kolmet koulukisat sekä näiden lisäksi Avoimet ovet -tapahtuma, jossa myös kisailtiin pukuratsastuksessa. Näistä kahdet kilpailut olivat seuramestaruuskisat vuodelle 2017. Onnittelut vielä seuramestareille!



Edelleen on ihana huomata kuinka paljon innokkaita kilpailijoita seurastamme löytyy. Suuren osanoton ja kysynnän vuoksi kilpailujen järjestäminen onkin se, johon hallitus sekä muu aktiiviporukka keskittää energiansa. Kevätkauden kisapäivät onkin jo laitettu tapahtumakalenteriin. Helmikuussa aloitamme urakan estekisoilla. Huhtikuussa hypellään taas ja toukokuussa päätetään kausi koulukisojen merkeissä.

Otamme tietysti aina vastaan ehdotuksia seuran tulevasta toiminnasta. Jos et ole innokas kilpailija, millä muulla tavoin voisi Enran toiminta sinut tavoittaa? Olemme aikaisempina vuosina järjestäneet muun muassa islanninhevosratsastusretkiä, liikuntakerhoa, pilatesta ja muuta ryhmäliikuntaa, ruokintaluentoja, juoksutusklinikkaa, maastakäsittelykurssia, sääntökoulutuksia, ulkopuolisten valmentajien valmennuksia sekä hevostaitokerhoa, jossa voi suorittaa hevostaitomerkkejä. Palautetta ja ehdotuksia voi esittää nettisivujemme palautelomakkeen kautta!

Enra Cup oli tänäkin vuonna hauska lisä kilpailuille. Upean iso katras haali jälleen jättimäisen pistesaaliin. Hienoa työtä kaikki! Lopulliset tulokset julkistetaan Enjalan tallin talvikemuissa, joissa palkitaan 5 eniten pisteitä kerännyttä Enralaista lahjakortein sekä kolme diplominsaajaa eri kategorioissa. Kemuissa palkitaan myös Vuoden Enralainen, jolle nyt kipinkapin antamaan ääni! Äänestää voit täällä.


Kaunis kiitos kuluneesta vuodesta! Touhutaan taas tänäkin vuonna! 






Laura Markoff
Enran tiedotusvastaava




keskiviikko 30. elokuuta 2017

In memoriam Dody

Enjalan tallin valloittava ponipersoona laukkasi taivaslaitumille 13.6.2017. 
Jonna Enjalan muistokirjoitus alla. 


Dody oli todella valloittava pikkuponi, jonka ensikohtaamiseen liittyi myös surua. Elettiin kai vuotta 2008 ja olimme menettäneet ihanan Atu-ponin aivan yllättäen. Tilalle oli hankittava mahdollisimman pian uusi opetusponi. Soitin hevoskauppiaalle ja hän kertoi siellä olevan kaksi opetuskäyttöön soveltuvaa ponia joista pienempi luonteeltaan aivan poikkeuksellisen mainio. Ehkäpä en ollut vielä yhtään toipunut Atun menetyksestä, kun suhtauduin ponin hankintaan turhankin varautuneesti. Hankittaessa ratsastuskouluun ponia tärkeintä on tietysti luonne, mutta helppot liikkeet ja ratsastettavuus yhdistettynä kivaan rakenteeseen olisi myös plussaa. Dodylla oli laajat liikkeet ja se oli varsin nuori. Varsinkin laukka oli niin iso, että tiesin sen olevan lasten haastava hallita. En myöskään heti tajunnut sitä poikkeuksellista luonnetta, mutta Dody oli kuitenkin se joka lähti mukaan. Aika pian vekkuli luonne kuitenkin paljastui ja oli helppo ymmärtää miksi kauppias kysyi vielä vuosien päästäkin aina tavatessamme, että mitä Dodylle kuuluu.

En oikeastaan ennen Dodya tiennyt, että hevonen pystyy niin monimutkaiseen ajatteluun. Yleensä hevoset ovat aika huonoja syy-seuraus suhteissa, mutta ei Dody. Se keksi monenlaista ohjelmaa ja oli aina iloinen ja touhukas. Se oli mestarikarkuri. Se karkasi helposti karsinasta ja osasi sukeltaa aitojen ali, tulla yli, läpi ja avata monenlaiset portit. Vapautettuaan itsensä se kävi avaamassa naapuritarhojen portit. Dodyn ansiosta suurin osa meidän tarhojen porteista on kiinni palomiehenlukoilla, koska vain niitä ei pystynyt Dodyn turpa ja kavio yhdistelmällä avaamaan. Muut hevoset eivät tosin kovinkaan usein lähteneet mukaan Dodyn tempauksiin vaikka se laumassa oli selvästi se "hyvä jätkä" ja kaikkien kaveri. Vapauduttuaan poni jäi aina pihapiiriin hengailemaan ja antoi aina kiinni, tai oikeastaan se tuli luokse. Eläinlääkäriltä se karkasi myös usein ja kerran hammaslääkäristä karattuaan se viiletti pitkin tallia suunavaaja suussa, kita ammollaan.

Mieleen painuvin karkuretki oli eräänä loppukesänä, kun Dody oli laumansa kanssa yön yli laitumella. Aamulla talli oli kuin pommin jäljiltä. Kaikki loimet oli kiskottu lattioille, ilmoitustaululta oli revitty jokainen lappunen irti. Koko lattia pinta oli täynnä kaikkea mitä nyt vain ikinä irti lähtee. Harmi, että silloin ei vielä ollut valvontakameroita, olisi ollut kiinnostavaa nähdä tuholaisen etenemistä loimista ämpäreihin. Itse syyllinen löytyi viattoman näköisenä laitumelta. Alimmainen portin sähkölanka oli maassa, Dody oli siis saanut sen auki mutta ei ollut takaisin mennessään laittanut sitä kiinni. Pikkuponin kakkakasa keskellä käytävää loimien seassa vahvisti kuitenkin Dodyn syyllisyyden vaikka se olikin jo poistunut rikospaikalta.



Dodyn vikkelä järjenjuoksu ei aina tunneilla ollut pelkästään hyvä asia. Dodyn mielestä tylsät tehtävät ja kokemattomat ratsastajat saivat sen tosinaan huokailemaan äänekkäästi ja vaikka se välillä kepposteli tunneillakin, enemmän ihme oli mielestäni sen kiltteys. Huumorintajuisena se olisi voinut huvitella meidän ihmisten kustannuksella paljon enemmänkin, mutta se hoiti työnsä hienosti. Dody oli aivan mieletön opetusponi ja hieno kilpaponi. Vuoden hevoseksi se onkin äänestetty useamman kerran. Minulle Dody opetti todella paljon hevosesta eläimenä, kuin myös hevosen koulutuksesta ja rakenteen sekä luonteen merkityksestä ratsastettavuuteen ja koulutukseen. 
Sain siis tämän ponin ansiosta paljon uutta pohdittavaa. 
Ilman Dodya olisin paljon kehnompi ratsastaja, opettaja ja hevosen käsittelijä. 

Vitsailin aina, että sitten kun Dodyn eläkepäivät koittaa otan sen koiraksi kotiini. Oikeasti ajattelin, että Dody viihtyisi vanhana myös oloneuvoksena ja saisi sellaisena olla omassa laumassaan kaikkien ilona loppuun saakka. Sanoin myös kollegoilleni, etten sitä pystyisi koskaan saattelemaan taivaslaitumille, se on niin erilainen, liian viisas poni. Niin kuitenkin kävi. 

Dody lähti aivan liian aikaisin ja sitä jäi kaipaamaan varmasti moni. Ollaan kiitollisia, että saatiin tuntea tämä upea ponipersoona.  

Eikä unohdeta miten hauskalta tuntui Dodyn tapa söpöstellä laittamalla turpa lähelle kasvoja ja siten sulattaa kaikkien sydämet. 



Dodya kaivaten,  
Jonna

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Puheenjohtajan kesäterveiset



Hevoset ovat päässeet kesälaitumille ja siten myös Enjalan ratsastajien kevään toimintakausi on lopuillaan.  Kevät oli jälleen aktiivinen seuran toiminnassa ja osanotto varsinkin kilpailuihin oli kiitettävää. Aivan mahtavaa, että te enralaiset osallistutte niin aktiivisesti seuran tapahtumiin!  


Keväällä uutena asiana Enrassa oli nuorisojaoksen perustaminen. Nuorisojaos on Enran alle 18 -vuotiaiden jäsenten keino päästä vaikuttamaan ratsastuseuramme asioihin. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että seuran jäsenistä suuri osa on juuri lapsia ja nuoria. Nuorisojaoksen tavoitteena on entisestään parantaa yhteishenkeä ja viihtyvyyttä ratsastusharrastuksen parissa.
 

Seuratoiminnan kohokohta itselleni oli tänä keväänä Enran nuorten yhteinen kiipeilyretki kevätkauden päättäjäisiksi. Oli mahtavaa, kuinka innokkaita nuoret olivat järjestämään tallin ulkopuolista toimintaa ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta urheilulajia. Retken kruunasi piknik, jossa nautimme aurinkoisesta säästä ja rennosta yhdessäolosta.


Syksyllä palaamme tuttuun tapaan järestämään kisoja ja jo perinteeksi muodostuneen avoimien ovien päivän. Enra on yhteistyössä tallin kanssa parantanut maneesin ja tallipihan äänentoistojärjestelmiä. Toivomme, että tämä kohottaa kilpailupäivän tunnelmaa ja sujuvoittaa päivän ohjelmaa. Syksyllä on myös tarkoitus jatkaa hyvin käynnistynyttä nuorisojaoksen toimintaa sitä entisestään kehittäen.



Lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille ja nauttikaa kesälaitumista!



Janika Aho
Hallituksen puheenjohtaja