Enjalan tallin valloittava ponipersoona laukkasi taivaslaitumille 13.6.2017.
Jonna Enjalan muistokirjoitus alla.
Dody oli todella valloittava pikkuponi, jonka ensikohtaamiseen liittyi myös surua. Elettiin kai vuotta 2008 ja olimme menettäneet ihanan Atu-ponin aivan yllättäen. Tilalle oli hankittava mahdollisimman pian uusi opetusponi. Soitin hevoskauppiaalle ja hän kertoi siellä olevan kaksi opetuskäyttöön soveltuvaa ponia joista pienempi luonteeltaan aivan poikkeuksellisen mainio. Ehkäpä en ollut vielä yhtään toipunut Atun menetyksestä, kun suhtauduin ponin hankintaan turhankin varautuneesti. Hankittaessa ratsastuskouluun ponia tärkeintä on tietysti luonne, mutta helppot liikkeet ja ratsastettavuus yhdistettynä kivaan rakenteeseen olisi myös plussaa. Dodylla oli laajat liikkeet ja se oli varsin nuori. Varsinkin laukka oli niin iso, että tiesin sen olevan lasten haastava hallita. En myöskään heti tajunnut sitä poikkeuksellista luonnetta, mutta Dody oli kuitenkin se joka lähti mukaan. Aika pian vekkuli luonne kuitenkin paljastui ja oli helppo ymmärtää miksi kauppias kysyi vielä vuosien päästäkin aina tavatessamme, että mitä Dodylle kuuluu.
En oikeastaan ennen Dodya tiennyt, että hevonen pystyy niin monimutkaiseen ajatteluun. Yleensä hevoset ovat aika huonoja syy-seuraus suhteissa, mutta ei Dody. Se keksi monenlaista ohjelmaa ja oli aina iloinen ja touhukas. Se oli mestarikarkuri. Se karkasi helposti karsinasta ja osasi sukeltaa aitojen ali, tulla yli, läpi ja avata monenlaiset portit. Vapautettuaan itsensä se kävi avaamassa naapuritarhojen portit. Dodyn ansiosta suurin osa meidän tarhojen porteista on kiinni palomiehenlukoilla, koska vain niitä ei pystynyt Dodyn turpa ja kavio yhdistelmällä avaamaan. Muut hevoset eivät tosin kovinkaan usein lähteneet mukaan Dodyn tempauksiin vaikka se laumassa oli selvästi se "hyvä jätkä" ja kaikkien kaveri. Vapauduttuaan poni jäi aina pihapiiriin hengailemaan ja antoi aina kiinni, tai oikeastaan se tuli luokse. Eläinlääkäriltä se karkasi myös usein ja kerran hammaslääkäristä karattuaan se viiletti pitkin tallia suunavaaja suussa, kita ammollaan.
Mieleen painuvin karkuretki oli eräänä loppukesänä, kun Dody oli laumansa kanssa yön yli laitumella. Aamulla talli oli kuin pommin jäljiltä. Kaikki loimet oli kiskottu lattioille, ilmoitustaululta oli revitty jokainen lappunen irti. Koko lattia pinta oli täynnä kaikkea mitä nyt vain ikinä irti lähtee. Harmi, että silloin ei vielä ollut valvontakameroita, olisi ollut kiinnostavaa nähdä tuholaisen etenemistä loimista ämpäreihin. Itse syyllinen löytyi viattoman näköisenä laitumelta. Alimmainen portin sähkölanka oli maassa, Dody oli siis saanut sen auki mutta ei ollut takaisin mennessään laittanut sitä kiinni. Pikkuponin kakkakasa keskellä käytävää loimien seassa vahvisti kuitenkin Dodyn syyllisyyden vaikka se olikin jo poistunut rikospaikalta.
Dodyn vikkelä järjenjuoksu ei aina tunneilla ollut pelkästään hyvä asia. Dodyn mielestä tylsät tehtävät ja kokemattomat ratsastajat saivat sen tosinaan huokailemaan äänekkäästi ja vaikka se välillä kepposteli tunneillakin, enemmän ihme oli mielestäni sen kiltteys. Huumorintajuisena se olisi voinut huvitella meidän ihmisten kustannuksella paljon enemmänkin, mutta se hoiti työnsä hienosti. Dody oli aivan mieletön opetusponi ja hieno kilpaponi. Vuoden hevoseksi se onkin äänestetty useamman kerran. Minulle Dody opetti todella paljon hevosesta eläimenä, kuin myös hevosen koulutuksesta ja rakenteen sekä luonteen merkityksestä ratsastettavuuteen ja koulutukseen.
Sain siis tämän ponin ansiosta paljon uutta pohdittavaa.
Ilman Dodya olisin paljon kehnompi ratsastaja, opettaja ja hevosen käsittelijä.
Vitsailin aina, että sitten kun Dodyn eläkepäivät koittaa otan sen koiraksi kotiini. Oikeasti ajattelin, että Dody viihtyisi vanhana myös oloneuvoksena ja saisi sellaisena olla omassa laumassaan kaikkien ilona loppuun saakka. Sanoin myös kollegoilleni, etten sitä pystyisi koskaan saattelemaan taivaslaitumille, se on niin erilainen, liian viisas poni. Niin kuitenkin kävi.
Dody lähti aivan liian aikaisin ja sitä jäi kaipaamaan varmasti moni. Ollaan kiitollisia, että saatiin tuntea tämä upea ponipersoona.
Eikä unohdeta miten hauskalta tuntui Dodyn tapa söpöstellä laittamalla turpa lähelle kasvoja ja siten sulattaa kaikkien sydämet.
Dodya kaivaten,
Jonna
