Estepelko - voiko sen voittaa?

Moi! Olen Heidi, verrattain uusi valmennusryhmäläinen ja ikuinen heppatyttö. Ratsastusta olen harrastanut hieman alle 10-vuotiaasta alkaen, eli nyt taitaa olla 17 vuotta kasassa tätä ihanaa harrastusta. Jo esiteini-iästä alkaen minua on kiehtonut esteratsastus, sen tuottama adrenaliini ja erityisesti tunne, kun saa lentää hevosen kanssa yhtä matkaa. Esteratsastuksesta olen saanut suurimmat onnistumisen tunteeni, eikä epäonnistumisetkaan ole tuntuneet yhtä raskailta ja lamaannuttavilta, kuin kouluratsastuksessa. Aina tulee eteen seuraava este ja kisat. Määrittelin itseni aina aikaisemmin esteratsastajaksi, kunnes tuli kohtalokas vuosi esteiden osalta. Täytyy myöntää, että suhtauduin aikaisemmin todella huonosti estekammoisiin henkilöihin.

Reilut kaksi vuotta sitten tilanne kuitenkin muuttui. Ratsastin edellisellä ratsastuskoulullani vielä tuolloin ja minulle tutuksi käyneellä tammalla estetunnilla lensin päin seinää murtaen siinä rytäkässä häntäluuni. Muistan maneesin seinää pitkin liukuessani ajatelleeni: ”Entä jos en enää koskaan kävele?” Ilo oli suunnaton, kun varpaat liikkuivat episodin jälkeen ja taisinpa vielä kammeta itseni takaisin hevosen selkäänkin, ravia en tosin enää sillä kerralla pystynyt ratsastamaan. Tästä eteenpäin kului kesä ja kilpailin muutamia estekilpailuita, mutta entinen itsevarmuus oli poissa, jo yhden kiellon jälkeen koin epäonnistuneeni ja etten osaa enää ratsastaa. Syytin itseäni, olen huono, enkä osaa ratsastaa. Aika lailla vuoden kestäneen hyppytauton jälkeen päädyin Enjalaan tunneille ja ensisanoikseni totesin omasta mielestäni varmuuden vuoksi, että esteet sitten pelottavat minua. Silloin tuo tuntui minusta vähäpätöiseltä asialta ja ajattelinkin, että tämä on tällainen vaihe, joka menee nopeasti ohi. Sain estetuntien ratsukseni aluksi ihanan Aten, joka kiltisti kuljetti silmät kiinni hyppäävän ratsastajansa esteiden yli. Oloni oli voittamaton! 

Tuli kevät ja aloitin valmennusryhmässä ratsastamisen oman viikkotuntini lisäksi ja silmissä alkoi siintää vuoden kohokohta, tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, jossa esteratana olisi 90 cm korkuinen rata. Tunneilla hyppääminen alkoi sujua jo vähän rohkeammin, kun olin saanut ratsukseni varman ja innokkaan Naomin, jonka selässä minulla oli kotoisa ja varma olo. Muistan ikuisesti ensimmäisen kilpailuni Enjalassa, jännitti ihan hirveästi, hyvä, että pystyin hengittämään. Naomi luotsasi minut itsevarmasti läpi esteradan ja olin vain helpottunut, että selvisin koettelemuksesta hengissä. Seuraavat estekilpailut eivät enää jännittäneet aivan yhtä paljon ja taisi taitoarvostelussakin lukea, että enää ei näyttänyt niin pelokkaalta.

Kesän lähestyessä suuntasimme ESRAn, eli Etelä-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksiin, joissa esteratsuni oli unelmien satuponi Cosmo. Verryttelyssä jännitys valtasi taas minut ja kostautui ensimmäisellä esteellä radalla, kun jäin kiinni suusta hypyssä ja seuraavalla esteellä tutustuinkin sitten Tuomarinkylän kentän pohjaan hieman tarkemmin. No, tästäkin selvittiin ja kuukauden päästä pääsin uudelleen harjoittelemaan esteradan ratsastamista päästen ilman kieltoja ja pudotuksia maaliin, leijuin pilvissä!

Loppukesästä treenasimme ratsastuskoulumestaruuksia varten valmennuskurssilla, jossa jo toisena päivänä jalkauduin Mupelta loukaten olkapääni, tässä vaiheessa tein päätöksen, etten aio hypätä tuntsareiden mestaruusluokkaa, joka oli viisas päätös. Syksyn aikana huomasin, että voin vaikuttaa tunteeseeni pelosta ja hyvien kokemuksien toistaminen saa aikaan itseluottamusta, jota ei yksittäiset epäonnistumiset pysty horjuttamaan. Alkuvuodesta jo yksi yksittäinen kielto sai pasmani aivan sekaisin, nyt ymmärrän, että tämä kuuluu esteratsastukseen, otan uuden lähestymisen ja yleensä sitten asiat jo onnistuvat. 

Tärkein havaitsemani oppi on ollut, että kun huomaan tutun sydämen tykytyksen saapuvan, käyn päässäni läpi, miksi tunnen näin, jonka jälkeen katson tehtävää ja hevostani ja teen päätöksen, että selviän tästäkin hengissä ja luotan opettajiin ja heidän ammattitaitoonsa, etteivät he aseta minua liian vaikean tehtävän eteen. Nykyään uskallan myös sanoa, jos joku este tuntuu liian isolta tai siltä, etten kykene sitä suorittamaan, kaikki tunteet kun eivät aina näy ulospäin.

Merkittävin ja voiko sanoa viimeinen askel pelon ylittämisessä oli oikeastaan oma päätös, että nyt pelkääminen saa riittää. Toki siihen vaikutti pitkä ”siedätyshoito” ja useat onnistuneet, helpot estetehtävät varmoilla hevosilla. Muutama viikonloppun sitten ensimmäistä kertaa kammon ilmenemisen jälkeen minua eivät enää jännittäneet esteet, vaan kilpaileminen, aika huikeaa!

Heidi Mattila

Enjalan tallin valmennusryhmäläinen,

Enran jäsen

UUSI VUOSI JA VÄHÄN UUDET KUJEET

Vuoden vaihtuessa aina puhaltavat vähän uudet tuulet, joskus isommin joskus pienemmin. Viime vuonna uutta oli 1-tason kilpailuihin vaadittava kilpailulisenssi (aikaisemmin alemmilla tasoilla sai kilpailla ilman lisenssiä), joka ratsastajan tuli itse hankkia. Nyt tämän vuoden alusta seuroille on tullut mahdollisuus siirtää KAIKKI kilpailuluvat saman systeemin piiriin ja Enrassa lähdettiin tähän mukaan. Eli oli kyseessä sitten mikä tahansa kilpailulisenssi, se hankitaan itse verkkokaupasta --> https://ratsastus.lisenssikauppa.fi/shop/

Ratsastajalla tulee olla voimassa oleva ratsastusseuran jäsenyys sekä kilpailulupa maksettuna ennen kuin kipan kautta voi alkaa ilmottautumaan kilpailuihin. Tässä pitää aina muistaa viive, jolla maksut rekisteriin kirjautuvat, yleensä 3-5 arkipäivää. Lisäksi tämän hetken ohjeistukset näyttävät siltä, että ratsastaja on itse vastuussa myös kvaaleistaan. Alle 15-vuotiailla kilpailijoilla vastuu on lapsen huoltajalla. Seurat toki voivat tehdä ns. pistokokeita ja tsekata, että riittävät tulokset on saavutettu ko. lupaa varten. Säännölliset osallistumiset sääntökoulutuksiin ovat myös erittäin suositeltavia. Kilpailusäännöissähän tapahtuu vuosittain muutoksia. Mikäli et joka vuosi sääntökoulutuksessa kävisikään, tulee säännöt aina kerrata kun niitä on liiton toimesta päivitetty. Se on vastuullisen kilparatsastajan toimintaa.

Kunkin lajin (koulu, este, kenttä jne.) kvaalisäännöt löytyvät SRL:n sivuilta materiaalisalkusta ko. lajin säännöistä kohdasta osallistumisoikeus.

Vuodenvaihteessa Suomen ratsastajainliitto on myös vaihtanut jäsenrekisterijärjestelmää, jonka vuoksi osa laskuista saattaa tulla hieman viiveellä. Lisäksi posti tuo nykypäivänä aina oman lisämausteensa näihin kuvioihin. Mikäli sinulla on kiire saada jäsenyytesi voimaan (esim. juuri kilpailulupaa varten) voit pyytää sen sähköisenä seurasi jäsensihteeriltä.
Enralaiset: enra.jasen@gmail.com tai sanna.sarkela@eduvantaa.fi

Enran ensimmmäiset kilpailut tälle vuodelle ovat estekisat 11.helmikuuta, joten muistattehan jokainen siihen mennessä hoitaa jäsen -ja kilpailuluvat ajantasalle. Ei oo häpee olla nopee!


 

Sanna Särkelä
Enran jäsensihteeri

Kiitos 2017, tervetuloa 2018!

Heipparallaa! Vuosi 2017 meni vauhdilla. Ja niinhän sitä sanotaan, että jos aika kulkee nopeasti, on se nopeasti vietetty aika yleensä kivaa. Allekirjoitan täysin.

Enjalan ratsastajien vuosi oli kaiken kaikkiaan mukava. Kisoja järjestettiin 6 kappaletta. Kolmet estekisat ja kolmet koulukisat sekä näiden lisäksi Avoimet ovet -tapahtuma, jossa myös kisailtiin pukuratsastuksessa. Näistä kahdet kilpailut olivat seuramestaruuskisat vuodelle 2017. Onnittelut vielä seuramestareille!

Edelleen on ihana huomata kuinka paljon innokkaita kilpailijoita seurastamme löytyy. Suuren osanoton ja kysynnän vuoksi kilpailujen järjestäminen onkin se, johon hallitus sekä muu aktiiviporukka keskittää energiansa. Kevätkauden kisapäivät onkin jo laitettu tapahtumakalenteriin. Helmikuussa aloitamme urakan estekisoilla. Huhtikuussa hypellään taas ja toukokuussa päätetään kausi koulukisojen merkeissä.

Otamme tietysti aina vastaan ehdotuksia seuran tulevasta toiminnasta. Jos et ole innokas kilpailija, millä muulla tavoin voisi Enran toiminta sinut tavoittaa? Olemme aikaisempina vuosina järjestäneet muun muassa islanninhevosratsastusretkiä, liikuntakerhoa, pilatesta ja muuta ryhmäliikuntaa, ruokintaluentoja, juoksutusklinikkaa, maastakäsittelykurssia, sääntökoulutuksia, ulkopuolisten valmentajien valmennuksia sekä hevostaitokerhoa, jossa voi suorittaa hevostaitomerkkejä. Palautetta ja ehdotuksia voi esittää nettisivujemme palautelomakkeen kautta!

Enra Cup oli tänäkin vuonna hauska lisä kilpailuille. Upean iso katras haali jälleen jättimäisen pistesaaliin. Hienoa työtä kaikki! Lopulliset tulokset julkistetaan Enjalan tallin talvikemuissa, joissa palkitaan 5 eniten pisteitä kerännyttä Enralaista lahjakortein sekä kolme diplominsaajaa eri kategorioissa. Kemuissa palkitaan myös Vuoden Enralainen, jolle nyt kipinkapin antamaan ääni! Äänestää voit täällä.

Kaunis kiitos kuluneesta vuodesta! Touhutaan taas tänäkin vuonna! 

Laura Markoff

Enran tiedotusvastaava